lauantai 27. helmikuuta 2016

Kukkakaali-calzone

Täysin jauhoton jauhelihapiiras "kukkakaali-calzone"
Sain salaiselta leivontaystävältäni helmikuun paketissa Herkkuleivonta-lehden, josta löytyi useampikin mielenkiintoinen vähähiilihydraattinen leivontaohje. Päädyin kokeilemaan kukkakaali-calzonea, tosin sovelsin ohjetta vähän ja tein ihan omanlaiseni täytteen.

Suhtauduin hieman epäileväisesti ajatukseen piiraasta ilman jauhoja, mutta tämän tekninen toteutus oli yllättävän helppoa ja maku mainio. Yhtään en kaivannut perinteistä jauhopohjaa. Jos oikein tarkasti ajattelee, niin eihän pitsapohja maistu paljon miltään. Niin ei tämäkään. Eli täytteen maut on se miltä lopputulos maistuu. Kannattaa siis lisätä mausteita ihan reilulla kädellä sekä pohjaan että täytteeseen. Täytteeseen voi jokainen laittaa jotain mistä sattuu tykkäämään, alkuperäisessä ohjeessa oli sieni-pinaattitäyte, myös kinkku sopisi varmasti mainiosti. Kovin märkää täytettä en ehkä kuitenkaan käyttäisi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli mainittu, että tämä kävisi kevyeksi välipalaksi tai iltateelle. Annoksesta tulee kaksi niin reilua piirasta, että jopa Mies totesi, että tämähän riittäisi vaikka lounaaksi. Tai vaihtoehtoisesti annos riittää välipalaksi useammallekin syöjälle.


Kukkakaali-calzone
 2 reilua piirasta

1 pienehkö kukkakaali
1 muna
noin 50 g juustoraastetta
suolaa, mustapippuria

150 g jauhelihaa
sipuli
ruokaöljyä
juustoraastetta
suolaa
mausteita oman maun mukaan, esim. valkosipulia, chiliä tms.

Pilko kukkakaali monitoimikoneen kulhoon ja aja pieniksi muruiksi.
Laita kukkakaalimurut mikroon ja kypsennä täydellä teholla kaksi minuuttia kunnes kukkakaali hyöyrystyy ja kypsyy.
(Tässä välissä alkuperäinen ohje kehoitti laittamaan murut puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja puristamaan kuivaksi. Minä jätin tämän vaiheen väliin.) 
Seikoita muna ja juustoraaste kukkakaalin sekaan. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla.
Painele seos kahdeksi "pitsapohjaksi" leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle.
Paista 220 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes reunat saavat aavistuksen väriä.

Tee täyte sillä välin kun pohjat ovat uunissa.
Kuori ja pilko sipuli.
Ruskista jauheliha ja sipuli pannulla öljyssä.
Mausta mielesi mukaan. Huomioi, että täytteessä saa olla reilusti makua.

Ota pelti uunista ja toimi ripeästi. 
Levitä täytettä ja juustoraastetta pohjien toiselle puoliskolle.
Käännä tyhjä puolisko täytteen päälle esim. lastaa apuna käyttäen.
Maailma ei kaadu  vaikka "taikina" hieman repeäisikin jostain kohdasta. 
Painele reunat umpeen.
Paista piiraita vielä kymmenen minuuttia.


lauantai 20. helmikuuta 2016

Valkosuklaamuffinit mansikka-chilikastikkeella

Valkosuklaamuffini ja mansikka-chilikastiketta
Minä ja muffinit ei oikein koskaan olla oltu hyvä yhdistelmä. Minulla on kyllä iso laatikollinen erilaisia muffinivuokia ja pari muffinipeltiäkin kaapissa, ja joka paikassa toitotetaan, että muffinit ovat niin helppoja tehdä, mutta en ole vielä tähän mennessä onnistunut leipomaan mielestäni onnistuneita muffineja. En ennen kuin tänään :)

Salaisen leivontaystävän paketissa olleessa Herkkuleivonta-lehdessä oli valkosuklaamuffinien ohje. Kiinnostukseni herätti erityisesti mansikka-chilikastike, jonka kanssa muffinit oli ajatus tarjoilla. Makeat valkosuklaaleivonnaiset ja hieman hapan chilillä terästetty mansikkakastike voisi olla onnistuessaan loistava yhdistelmä, ajattelin.



Valkosuklaamuffinit mansikka-chilikastikkeella
10 kpl

100 g pehmeää voita
1 dl sokeria (alkup. 1,5)
2 munaa (olivat isoja)
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl maitoa (alkup. 1)
100g valkosuklaata

Kuorrutteeseen:
100 g valkosuklaata
100 g pehmeää voita
1 dl tomusokeria (alkup. 3)

Mansikka-chilikastike:
2 dl mansikoita (anna sulaa, jos käytät pakastemansikoita)
1 rkl sokeria
hyppysellinen cayannepippuria

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää taikinaan.
Lisää maito ja rouhittu valkosuklaa.
Jaa taikina muffinivuokiin ja paista noin  20 minuuttia 175 asteessa.
Anna muffinien jäähtyä kunnolla ennen kuorrutteen lisäämistä.

Sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.
Vatkaa voita pari minuuttia, että se vaahtoutuu. 
Lisää tomusokeri voin sekaan useammassa erässä vatkaten välillä.
Sekoita jäähtynyt valkosuklaasula voi-sokeriseoksen joukkoon.
Laita kuorrutemassa pursottimeen ja koristele muffinit.
(Jos massa on kovin löysää, voit laittaa sen hetkeksi jääkaappiin, jossa se kovettuu.)

Kastiketta varten soseuta mansikat ja sokeri sauvasekoittimella.
Mausta kastike varovasti cayannepippurilla.


Muffinit eivät oikeastaan olisi voineet onnistua paremmin. Muffinien rakenne oli kerrankin sellainen kuin mielestäni kuuluukin ja maku oli kerrassaan herkullinen. Käytin sokeria sekä taikinaan että kuorrutteeseen vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa oli, joten muffineista ei tullut liian makeita. Cayanne-pippurin kanssa olin erittäin maltillinen, mutta silti mansikkakastikkeeseen tuli hieman potkua ja se toimi muffinien kanssa loistavasti. Tästä voi hyvin tulla yksi vakio-ohjeistani.



Salaisen leivontaystävän helmikuun paketti

Salaisen leivontaystävän helmikuun pakettia olikin jo ehditty odottaa kovasti. Posti päätti sitten vielä kiusata minua hieman tällä viikolla. Olin juuri tiistaina ehtinyt junaan parin päivän työmatkalle, kun puhelin piippasi ja viestissä kerrottiin, että pakettiautomaatissa olisi paketti odottamassa. Torstaina kävin sitten kauppareissulla hakemassa paketin ja juuri kotiin päästyäni puhelin piippasi ja viesissä kerrottiin, että automaatissa olisi taas paketti odottamassa. Mitä ihmettä? Mies kävi ystävällisesti kotimatkallaan noutamassa paketin ja kävi ilmi, että sekin oli salaiselta leivontaystävältäni.

Salaisen leivontaystävän tammikuun paketista
Salainen leivontaystäväni oli selvästi käynyt lukemassa blogiani ja ajatellut, että minun kannattaa jatkaa sokerimassakokeilujani. Sokerimassan lisäksi paketista löytyi muotteja, joilla voi tehdä lumihiutaleita ja ystävänpäivän extrapaketista vielä tuo ihana fuksianpunainen sydänkaulin. Minulla onkin jo ajatus seuraavasta sokerimassaprojektista, vaikka en lehdestä löytänytkään ruusuohjetta, johon paketin viestissä viitattiin. Helmikuulle tämä uusi projekti ei taida enää ehtiä, mutta varmasti vielä tämän SLY-kierroksen aikana :)



Paketissa oli myös Herkkuleivonta-lehti täynnä ihania ohjeita. Runebergin päivä ja laskiainen ehtivät jo mennä, mutta onneksi näillä ohjeilla voi leipoa ihan milloin vaan :) Olinkin kaupassa katsellut paria leivontalehteä, mutta jätin ne ostamatta, kun ajattelin, että jos vaikka paketista löytyisi jotain.

Ja jos tuossa kaikessa ei vielä ollut tarpeeksi, niin lisäksi paketista löytyi pussillinen uusia Kismet-paloja ja Geisha-levy. Ne vaan ehtivät jotenkin mystisesti kadota ennen kuvaussessiota... Iso kiitos sinulle salainen leivontaystäväni, tästä paketista tulee vielä jatkossa monta blogipostausta!



maanantai 15. helmikuuta 2016

Maukkaat jauhelihapihvit


Karpin jauhelihapihvit
Yksi vakio-ohjeistani on tämä herkullisten jauhelihapihvien ohje. Tässä ohje sellaisena kuin minä teen nämä pihvit, mutta ohjetta on toki helppo muunnella oman maun mukaan, lisäämällä mureketaikinaan vaikkapa valkosipulia tai chiliä.

Jauhelihapihvit

400-500 g jauhelihaa
1 iso sipuli
puoli pakettia pekonia
ruokaöljyä
100 g juustoraastetta
1 purkki smetanaa
1 tl suolaa
mustapippuria
(1 tl kurkumaa)
 
Kuori ja pilko sipuli pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna hieman paistinpannua ja pilko pekoni pannulle. Anna pekonin paistua hetki, niin että siitä alkaa irrota rasvaa. Lisää sipuli pannulle. Anna paistua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes sipuli on kauniin läpikuultavaa.
Sekoita (jäähtynyt) sipuli-pekoniseos jauhelihan sekaan. Lisää loput aineet ja vaivaa hetki mureketaikinaa.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pihvejä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.
Paista pihvejä uunin keskitasolla 200 asteessa 20-30 minuuttia.


Jauheliha voi olla ihan mitä vaan, mistä tykkäät. Itse käytän välillä naudanjauhelihaa ja välillä sika-nautaa. Molemmista tulee hyvät pihvit. Suunnitelmissa olisi kokeilla joskus lammasta. Juustoraasteena pyrin itse käyttämään jotain melko voimakkaan makuista, esim. emmentalia. Kurkuma ei pahemmin maistu pihveissä, mutta se korostaa muita makuja ja antaa pihveille kauniin värin.



Pelliksi kannattaa valita sellainen, jossa on laidat, pihveistä nimittäin valuu paistettaessa melko paljon nestettä. Neste toimii hyvin kastikkeena, jos sellaista kaipaa. Itse syön pihvien kanssa usein kukkakaalipyrettä, mutta perunamuussi toimii myös mainiosti.

Karpin jauhelihapihvit ja kukkakaalipyrettä

lauantai 13. helmikuuta 2016

Ystävänpäiväkakku

Ilmoittauduin salaisen leivontaystävän kierrokselle 34 ja vähän toivoin, että sieltä olisi tullut jotain ideoita ystävänpäivän varalle. Pakettia ei kuitenkaan ole vielä kuulunut, joten piti keksiä varasuunnitelma. Kysyin siis Mieheltä suoraan, mitä hän haluaisi. Vastaus oli: "Tiikerikakku on aina hyvää". Keittokirjahyllystä löytyi Ulla Svenskin toimittama kirja "Pipareista pitsikakkuun", joten päätin kokeilla siinä olevaa tiikerikakun ohjetta.

Sydänystävän tiikerikakku
Tiikerikakku

250 g voita
2,5 dl sokeria
5 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2 rkl vaniljasokeria
0,5 dl kermaa
100g suklaata
3 rkl kaakaojauhetta

Voitele ja jauhota rengasvuoka.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää kananmunat yksitellen, voimakkaasti vatkaten.
Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri vehnäjauhoihin. Lisää jauhoseos vuorotellen kerman kanssa voi-sokeri-munaseokseen.
Jaa taikina kahteen osaan. Lisää kaakaojauhe ja rouhittu suklaa toiseen osaan.
 Laita vaaleaa ja tummaa taikinaa vuorotellen vuokaan.
Paista kakkua uunin alaosassa 175 asteessa 45-60 minuuttia.

Itse käytin kakkuun kerman tilalla maitoa ja suklaana tummaa suklaata. Kakun tummista osista tuli todella suklaisia, joten ehkä maitosuklaa olisi voinut olla ihan hyvä vaihtoehto. Koristelin vielä kakun ystävänpäivän kunniaksi sulatetulla valkosuklaalla.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille ihanat lukijani!


torstai 11. helmikuuta 2016

Sokerimassakokeiluja: leivokset


Sokerimassalla kuorrutettu mansikka-raparperileivos

Vieraathan on tunnetusti hyvä syy leipoa. Meillä oli viime viikolla vieraita kotipuolesta, joten päätin heidän kunniakseen jatkaa sokerimassakokeilujani. Yhden suuren kakun kuorruttaminen sokerimassalla tuntui vähän liian suurelta haasteelta, joten päätin tehdä pienempiä leivoksia. Ihan pieniä näistä ei tullut, vaan sellaisia 2-3 hengen annoksia :)

Aloitin homman leipomalla yksinkertaisen kääretorttupohjan.

Lasillinen kananmunia ja saman verran sokeria vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja sekaan lisätään varovaisesti lasillinen vehnäjauho/perunajauho-seosta, johon on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

 Olin saanut jo vuotta aiemmin jouluna lahjaksi muotit, joita en vielä ollut käyttänyt mihinkään. Ajattelin, että leivokset saattaisi olla helpompi kuorruttaa, jos ne olisivat symmetrisen muotoisia, joten päätin koota ne muotteihin ja antaa kosteuden ja makujen tasoittua jääkaapissa yön yli.

 
Täytteeksi käytin pakastimesta löytynyttä raparpericurdia (ohjeita löytyy netistä useita, tämä oli tehty muistaakseni Maku-lehden ohjeella), mansikkasosetta sekä mascarponejuuston ja kermavaahdon sekoitusta. Sokerikakkupohjat kostutin mansikkamehulla.



Sitten päästiinkin siihen haastavaan osuuteen eli kuorruttamiseen. Netin ohjeita luettuani päätin laittaa sokerimassa alle vielä voikreemin.

Voikreemi syntyy kun 150 g huoneenlämpöistä voita vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi ja maustetaan vaniljasokerilla. Voin sekaan lisätään 4 dl tomusokeria desilitra kerrallaan, vatkaten voimakkaasti. Lopuksi seokseen laitetaan vielä 1 rkl maitoa.

Voikreemin levittäminen melko kosteiden leivosten päälle oli kyllä jo melkoinen haaste itsessään. Riittävän paljon kreemiä ja lämmin veitsi helpottavat toimenpidettä. Seuraavaa kertaa varten voisin hankkia sellaisen ihan oikean palettiveitsenkin.

Seuraavaksi kävin sokerimassan kimppuun. Sokerimassan käsittelyn perusteet olinkin jo aiemmin koristeita tehdessäni oppinut, joten massan kaulitseminen sopiviksi levyiksi oli kohtalaisen helppoa. Sen sijaan levyn saaminen kauniisti leivosten päälle vaati aika monta yritystä ennenkuin lopputulos oli edes jotenkin siedettävä.  

Ensimmäisissä yrityksissä sokerimassa reipeili ja siihen tuli rumia vekkejä. Lopulta tajusin, että levystä täytyy ihan oikeasti tehdä paksu, juuri niinkuin ohjeissa sanotaan, ja taika on venyttää levyä niin, että se asettuu tasaisesti leivoksen päälle. Sitten vaan leikataan ylimääräiset pois.

Kaikki leivokset tulivat kuitenkin syödyiksi, joten ehkä se ulkonäkö ei tässä tapauksessa ollut niin tärkeä :)

Seuraavia kokeiluja varten mietin aika tarkkaan millaisen taikinan ja täytteet valitsen. Sokerikakkupohja, voikreemi ja sokerimassa yhteenlaskettuina tarkoittavat varsin makeaa lopputulosta, vaikka täytteet eivät kovin makeita tässä tapauksessa olleetkaan.