Sokerimassakokeiluja: leivokset

Sokerimassalla kuorrutettu mansikka-raparperileivos

Vieraathan on tunnetusti hyvä syy leipoa. Meillä oli viime viikolla vieraita kotipuolesta, joten päätin heidän kunniakseen jatkaa sokerimassakokeilujani. Yhden suuren kakun kuorruttaminen sokerimassalla tuntui vähän liian suurelta haasteelta, joten päätin tehdä pienempiä leivoksia. Ihan pieniä näistä ei tullut, vaan sellaisia 2-3 hengen annoksia :)

Aloitin homman leipomalla yksinkertaisen kääretorttupohjan.

Lasillinen kananmunia ja saman verran sokeria vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi ja sekaan lisätään varovaisesti lasillinen vehnäjauho/perunajauho-seosta, johon on sekoitettu 1 tl leivinjauhetta. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

 Olin saanut jo vuotta aiemmin jouluna lahjaksi muotit, joita en vielä ollut käyttänyt mihinkään. Ajattelin, että leivokset saattaisi olla helpompi kuorruttaa, jos ne olisivat symmetrisen muotoisia, joten päätin koota ne muotteihin ja antaa kosteuden ja makujen tasoittua jääkaapissa yön yli.

 
Täytteeksi käytin pakastimesta löytynyttä raparpericurdia (ohjeita löytyy netistä useita, tämä oli tehty muistaakseni Maku-lehden ohjeella), mansikkasosetta sekä mascarponejuuston ja kermavaahdon sekoitusta. Sokerikakkupohjat kostutin mansikkamehulla.

Sitten päästiinkin siihen haastavaan osuuteen eli kuorruttamiseen. Netin ohjeita luettuani päätin laittaa sokerimassa alle vielä voikreemin.

Voikreemi syntyy kun 150 g huoneenlämpöistä voita vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi ja maustetaan vaniljasokerilla. Voin sekaan lisätään 4 dl tomusokeria desilitra kerrallaan, vatkaten voimakkaasti. Lopuksi seokseen laitetaan vielä 1 rkl maitoa.

Voikreemin levittäminen melko kosteiden leivosten päälle oli kyllä jo melkoinen haaste itsessään. Riittävän paljon kreemiä ja lämmin veitsi helpottavat toimenpidettä. Seuraavaa kertaa varten voisin hankkia sellaisen ihan oikean palettiveitsenkin.

Seuraavaksi kävin sokerimassan kimppuun. Sokerimassan käsittelyn perusteet olinkin jo aiemmin koristeita tehdessäni oppinut, joten massan kaulitseminen sopiviksi levyiksi oli kohtalaisen helppoa. Sen sijaan levyn saaminen kauniisti leivosten päälle vaati aika monta yritystä ennenkuin lopputulos oli edes jotenkin siedettävä.  

Ensimmäisissä yrityksissä sokerimassa reipeili ja siihen tuli rumia vekkejä. Lopulta tajusin, että levystä täytyy ihan oikeasti tehdä paksu, juuri niinkuin ohjeissa sanotaan, ja taika on venyttää levyä niin, että se asettuu tasaisesti leivoksen päälle. Sitten vaan leikataan ylimääräiset pois.

Kaikki leivokset tulivat kuitenkin syödyiksi, joten ehkä se ulkonäkö ei tässä tapauksessa ollut niin tärkeä :)

Seuraavia kokeiluja varten mietin aika tarkkaan millaisen taikinan ja täytteet valitsen. Sokerikakkupohja, voikreemi ja sokerimassa yhteenlaskettuina tarkoittavat varsin makeaa lopputulosta, vaikka täytteet eivät kovin makeita tässä tapauksessa olleetkaan.