keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pakastimen tyhjennystä osa II

Viime päivät ovat menneet niin tiiviisti töissä ja muuttoa varten pakatessa, että keittiössä ei ole paljon muuta ehtinyt kuin keittää kahvia. Tänään kuitenkin päätin, että pakastimesta löytyneet pari vuotta vanhat vadelmat saavat muuttua hilloksi ja siirtyä jääkaappiin. Kaupan hilloissa on ihan järkyttävän paljon sokeria (monesti enemmän kuin itse marjoja), joten omatekoinen on siinä suhteessa huomattavasti parempi vaihtoehto. Lisäksi hillon tekeminen pakastemarjoista hillo-marmeladisokerin avulla on todella helppoa.


Vadelmahillo

1 kg pakastevadelmia
1 pkt Hillo-marmeladisokeria (Dansukker)

Anna marjojen sulahtaa hieman ja laita ne sitten kattilaan sokerin kanssa. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi (sekoita välillä) ja anna kiehua muutama minuutti (sekoita välillä). Kuori vaahto pinnalta ja kaada hillo kuumennettuihin purkkeihin (kylmään purkkiin kaadettaessa on vaara, että lasi rikkoutuu). Sulje purkit napakasti. Säilytä jääkaapissa.

Hillopurkkien taustalla ihanat ystävältä saadut syksyn väripilkut
 

Katsotaan jos tämä hillo löytäisi lopullisen tarkoituksensa loppusyksyn aikana täytekakusta. Vadelma-kermakakku on aina ollut suosikkini. Hillo sopii muuten lempijäätelöannokseenikin, nimittäin vadelmamelbaan. Vaniljajäätelön, vadelmahillon ja persikan liitto on taivaassa solmittu. Päälle vielä vähän kermavaahtoa ja makunautinto on täydellinen.

Huomenna vielä keittiön pakkaaminen ja ensi viikolla onkin sitten jo muutto edessä.
 
 

lauantai 17. lokakuuta 2015

Pitsalauantai (ja -sunnuntai)

Viikonlopun kunniaksi päätin tehdä itse pitsaa. Tällä kerralla ajattelin kokeilla jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä jauhelihatäytettä. Inspiraationa toimi Maku-lehden viimeisin, Italia-painotteinen numero. Lisäksi kaupassa sattui perjantaina olemaan uuden kotimaisen maustetun kylmäpuristetun rypsiöljyn (Virgino) esittely ja sieltä lähti mukaan rosmariinilla maustettu öljy. Koska lauantaina tyypillisesti tulee puuhattua kaikenlaista, tein pitsataikinan jo perjantai-iltana valmiiksi jääkaappiin, missä se oli lauantai-iltaan mennessä kohonnut hienosti kaksinkertaiseksi. (Tällä kerralla ohjelmassa oli remonttitarpeiden ostoa, olisittekohan kiinnostuneita kuulemaan remonttikokemuksiakin?)

Valkoinen lohipitsa


Pitsapohja
(kaksi reilua annosta)
3 dl vettä
1/4 paketti tuorehiivaa
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
noin 4 dl durumvehnäjauhoja
1-2 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
noin 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri ja suola ja osa vehnäjauhoista (tässä vaiheessa vehnäjauhoja on vielä hyvä sekoittaa rivakasti käsivatkaimella). Lisää rypsiöljy. Jatka jauhojen lisäämistä (tässä vaiheessa kannattaa upottaa käsi sinne taikimaan) kunnes taikina alkaa irrota käsistä ja kulhosta. Vaivaa taikinaa vielä muutama minuutti. Peitä taikinakulho kelmulla ja unohda jääkaappiin 12-24 tunniksi.

Tämä taikina riittää kahteen vajaan uunipellin kokoiseen pitsaan, meillä kaksi suhteellisen suurisyömäistä aikuista ei saanut koko annosta kerralla tuhottua.

Valkoinen lohipitsa
(riittää yllä olevan ohjeen mukaiseen kahteen pitsaan)
1 annos pitsataikinaa

250 g ricotta-juustoa
2 dl grada padano juustoa raasteena

 1 pienehkö punasipuli
150-200 g kylmäsavulohta
kapriksia
noin 200 g mozzarella-juustoa

tuoretta rucolaa

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin kuumenemaan.
Sekoita ricotta ja grada padano keskenään. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Valuta mozarella ja revi tai leikkaa se paloiksi.

Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi (taikinan päälle voi tarvittaessa ripotella hieman jauhoja, ettei se tartu kiinni käsiin / kaulimeen). Levitä pohjan päälle puolet ricotta-seoksesta. Lisää puolet mozzarellasta, puolet sipulirenkaista, puolet kylmäsavulohesta ja kapriksia makusi mukaan. (Me totesimme, että kapriksia saisi olla niin paljon, että yksi sellainen osuisi jokaiseen suupalaan.)

Ota pelti uunista, siirrä pitsapohja pellille leivinpapereineen (tämä sujuu helpoiten, kun on apulainen joka pitää peltiä kiinni pöydän laidassa ja vedät itse paperin pitsoineen pellille yhdellä nopealla liikkeellä) ja laita uunin alaosaan paistumaan noin 10-15 minuutiksi. (Uunissa saa mielellään olla alalämpö päällä.) Pitsan kypsyyden voi tarkistaa koputtamalla sitä pohjasta, "ontto" kumina kertoo, että kypsää on. Raaka pitsa ei ole hyvää, mutta vältä myös paistamasta pitsaa liian kuivaksi. (Tee toinen pitsa valmiiksi uunia varten samalla kun odotat sitä ensimmäistä unnista lautaselle.)

Lisää valmiin pitsan päälle reilusti rucolaa (ja pirskottele ihanaa rosmariiniöljyä) ja nauti kuumana. (Älä unohda paistaa sitä toista pitsaa.)


Koska minä olen luonteeltani ahne, niin yksi täyte pitsaan ei tietysti riittänyt, vaan piti kokeilla toistakin. Tein siis tupla-annoksen pitsataikinaa ja valitsin toisen pitsalaadun täytteeksi italialaista ilmakuivattua kinkkua.

Kinkkupitsa

Kinkkupitsa
 (riittää kahteen reiluun pitsaan)

1 annos pitsataikinaa

1 tlk (kirsikka)tomaatteja tomaattimehussa
1 tl sokeria
1 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
0,5 tl suolaa
mustapippuria
0,5 dl tuoreita basilikan lehtiä

noin 200 g mozzarellaa
100 g ilmakuivattua kinkkua
iso tomaatti

tuoretta rucolaa

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin lämpenemään.

Laita tölkkitomaatit, sokeri, öljy, mausteen ja basilika astiaan ja surista sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja siivuta tomaatti.

Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi.
Levitä puolet tomaattikastikkeesta pohjan päälle. Lisää puolet mozzarellasta, kinkusta ja tomaatista. 
Ota pelti uunista ja siirrä pitsa leivinpapereineen pellille. Paista noin 10-15 minuuttia uunin alaosassa. 

 Lisää valmiin pitsan päälle reilusti tuoretta rucolaa ja nauti kuumana.

(Ja toista koko operaatio toisen pitsan kanssa.) 

Pitsaa osa II

Siinä vaiheessa kun näytti selvältä, että emme saa lauantaina syötyä edes kahta pitsaa kokonaan, päätin, että puolet taikinasta ja täytteistä menee jääkaappiin päätyäkseen uuniin vasta sunnuntaina. Onhan uunituore pitsa taatusti parempaa kuin mikrossa lämmitetty.

Taikina oli jälleen kohonnut jääkaapissa kaksinkertaiseksi ja tällä kerralla kaulitsin sen hieman ohuemmaksi kuin edellisenä päivänä. Makuasiahan se on, että pitääkö ohuesta vai paksummasta pitsapohjasta, minusta molemmat olivat hyviä.

Kinkuton kinkkupitsa ennen uunia



Kinkkupitsaan lisäsin mozzarellan päälle tuoretta basilikaa, joka mielestäni antoi mukavan makuvivahteen. Jos oikein kovasti basilikasta pitää, niin voisihan sitä lisätä vielä valmiin pitsan päällekin rucolan sijaan. Kinkkupitsasta tulisi myös oiva kasvisversio ihan yksinkertaisesti sillä, että jättäisi kinkun pois.


Kinkullinen kinkkupitsa ennen uunia
Lohipitsasta tein muuten samanlaista kuin edellisenä päivänä, mutta laitoin hieman enemmän sipulia ja kapriksia antamaan lisämakua.

 

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pakastimen tyhjennystä

Koska keittokirjahyllyn sisältö on pakattu laatikoihin odottamaan muuttoa, syntyi tämäkin ruoka vähän kokeillen siitä mitä kaapeista sattui löytymään. Olen muuttoa silmällä pitäen tyhjentänyt pakastinta ja sieltä löytyi valmiiksi keitettyjä härkäpapuja.

Härkäpapuja on ilmeisesti viljelty ja käytetty Suomessa jo kauan, minulle tämä raaka-aine tuli tutuksi, kun ostin niitä ihan vahingossa (piti ostaa kikherneitä). Kuivattu härkäpapu näyttää vähän kahvipavulta. Niitä täytyy liottaa 10-12 tuntia ja sitten keittää uudessa vedessä 30-45 minuuttia, tämän jälkeen ne voi käyttää ruokaan tai vaikka pakastaa tulevaa käyttöä varten. Härkäpavut sisältävät reippaasti proteniinia ja kuitua, joten ei mikään huono ruoka-aine. Mitä makuun tulee, niin sanoisin, että härkäpapu on itsessään varsin mauton, joten se kaipaa rinnalleen kunnon makuja. Ja niitähän löytyy currysta.

Kasviscurry
(yhden hengen annos)

 Pieni sipuli
Valkosipulinkynsi
2 rkl (kookos)öljyä
1-2 tl currya
Hyppysellinen chilijauhetta (toki tuorekin chili kävisi)
1 tl kurkumaa
 (1 tl raastettua tuoretta inkivääriä, jonka minä unohdin kauppaan)
Porkkana
Parsakaalia
Kesäkurpitsaa
(Tai mitä kasviksia kaapista nyt sattuukaan löytymään)
n. 1 dl keitettyjä härkäpapuja
0,5-1 dl kermaa
Suolaa

Pilko sipuli ja valkosipuli ja laita ne öljyn ja mausteiden kanssa paistinpannuun. Anna hautua miedolla lämmöllä sillä aikaa kun pilkot muut vihannekset. Huomaa, että sipuleiden ei ole tarkoitus ruskistua vaan hiljalleen muuttua läpikuultavan pehmeiksi ja ihan makeiksi. Pannulta nouseva tuoksu on muuten aika huumaava, viimeistän tässä vaiheessa tulee nälkä, jos sitä ei jo ollut :) Mausteiden määrää voi vaihdella omien makumieltymysten mukaan, minä laitoin chilijauhetta noin 1/4 tl, mutta enemmänkin olisi ihan hyvin voinut laittaa.

Lisää pilkotut kasvikset pannulle kypsymisjärjestyksessä. Jos on kiire, niin pilkkomalla kasvikset erityisen pieniksi paloiksi saa ruoan valmistumaan todella nopeasti. Pyörittele kasviksia hetki huolellisesti mausteseoksessa, että ihana maku tarttuu niihinkin. Lisää härkäpavut (ja tarpeen mukaan suolaa) sekä tarvittaessa pieni tilkka vettä, jos näyttää, että ruoka yrittää tarttua pannuun kiinni. Anna hautua kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä. Lisää kerma ja anna hautua vielä pari minuuttia. Tavallisen kerman sijasta tästä voisi mainiosti käyttää myös kookosmaitoa tai -kermaa.

Tarjoile riisin kera ja nauti.

Kasviscurry

Jostain syystä olen nyt laittanut useampana päivänä kasvisruokaa, mutta älkää huoliko, lihaakin on kyllä tulossa.
  

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kurpitsainen viikonloppu


Olen usein kaupan vihannesosastolla ihaillut kaunotarta nimeltä kurpitsa. Syystä tai toisesta sitä ei tähän saakka ole tullut käytettyä mihinkään. Sisarellani sattui kuitenkin viime viikolla olemaan tarve tehdä kurpitsakuppikakkuja, sitä ennen en siis edes tiennyt miltä kurpista maistuu. Siispä kävimme tuumasta toimeen, leipomaan kinuskikuorrutteisia kurpitsakuppikakkuja (ohje löytyy täältä.) Työnjako oli selkeä: flunssainen sisko toimi työnjohtajana, minä leivoin ja äitini siivosi jäljet. Suhtauduin asiaan hieman epäillen, muffinit ja kuppikakut eivät nimittäin ole koskaan olleet keskeisintä osaamisaluettani. Hieman oli mutkia matkassa, kurpitsat meinasivat palaa kattilaan (vettä voi surutta laittaa enemmän kuin ohjeessa mainitun kaksi ruokalusikallista) ja ohitimme tyynesti ohjeessa olleen neuvon ostaa valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, mikä johti sotkuiseen mikroaaltouuniin ja ei ihan niin täydelliseen karamellikastikkeeseen (näin jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan ihan sama ostaa purkki kinuskikastiketta). Lopputulos oli kuitenkin herkullinen. Ohje on ilmeisesti käännetty suoraan jostain amerikkalaisesta ohjeesta mukauttamatta sitä kunnolla täkäläiseen ympäristöön, siitä hieman miinuspisteitä.


Kinuskikuorrutteiset kurpitsakuppikakut

Koska kuppikakkuihin ei tarvittu koko kurpitsaa, päätin tänään tehdä lopusta kurpitsakeittoa. Lueskelin netistä erilaisia reseptejä inspiraatioksi (tämän viikonlopun tarina ei siis valitettavasti sisällä vierailua keittokirjahyllyyni, mutta saanen sen anteeksi, koska sinne keittokirjahyllylle on tällä hetkellä noin 500 kilometriä matkaa) ja sävelsin ihan oman versioni.

Samettinen kurpitsasosekeitto
(reilu kahden hengen annos)

Noin 800 g kurpitsaa
1 porkkana
1 sipuli
Puolikas omena
2-3 rkl ruokaöljyä
Vajaa puolikas tl chilijauhetta
Parin sentin pätkä tuoretta inkivääriä 
Noin puoli litraa kasvislientä
1 rkl sitruunamehua
100 g maustamatonta tuorejuustoa
(Suolaa)

Kuori ja pilko kasvikset. Laita chilijauhe, raastettu inkivääri ja sipuli öljyn kanssa kattilaan ja kuullota muutamia minuutteja miedolla lämmöllä. (Tässä vaiheessa olisin laittanut mukaan yhden valkosipulin kynnen ja teelusikallisen kurkumaa, jos sellaisia olisi sattunut olemaan.) Lisää loput kasvikset ja pyörittele niitä hetki mausteiden seassa. Lisää kasvislieni ja sitruunamehu ja anna kiehua kunnes porkkanat ja kurpitsa ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää sekaan tuorejuusto. Lisää tarvittaessa suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja nauti.


 En tiedä miltä kurpitsasosekeiton pitäisi maistua, mutta hyvää tästä tuli. Sopii leivän kanssa kevyeksi ateriaksi tai vaikkapa rapeaksi paistetun pekonin kanssa alkuruoaksi (tälloin annos riittää hyvin 4-5 hengelle).

Samettinen kurpitsasosekeitto
 


torstai 8. lokakuuta 2015

Otetaan puoli kiloa voita

Nauramme aina siskon kanssa, että karjalaiset reseptit alkavat tyypillisesti "otetaan puoli kiloa voita". Oma taustani on Pohjois-Karjalassa ja vaikka sitä voita ei yleensä ihan noin paljon kulukaan, niin voi ja kerma ja kaikenlaiset muut hyvät ja aidot maut kyllä kuuluvat ruokiini.

Olen kerännyt keittokirjoja jo vuosia. Olen töideni puolesta päässyt matkustelemaan varsin paljon ja keittokirjoja on kertynyt myös ulkomailta. Joulupukkikin on usein tuonut kirjan tai kaksi. Nykyisin olen jo todella kranttu uusien kirjojen suhteen, mutta kyllä ne vieläkin lisääntyvät. Olen kyllä lukenut kirjoja, mutta harvemmin kokkaillut mitään niiden ohjeilla,vaikka muuten tykkäänkin laittaa ruokaa. Nyt uuden keittiön ja siskon blogin innostamana päätin, että asetan itselleni haasteen Julie & Julia -elokuvan hengessä: kokkaan joka viikko jotain keittokirjahyllystäni (kyllä, minulla on keittokirjahylly) löytyvän ohjeen mukaan ja raportoin siitä täällä.

Tervetuloa mukaani matkalle keittokirjakirjahyllyn maailmaan!