sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tähteistä herkkuja

Joulun yltäkylläisyydestä oli jäänyt lähes kokonainen leipä kuivumaan ja puoli purkillista vaniljakastiketta jääkaappiin. Niistä se idea sitten syntyi: tekisin leipävanukasta sunnuntain brunssille. Lueskelin netistä erilaisia ohjeita ja tämä herkku niiden pohjalta syntyi.

Leipävanukas sai kaverikseen vaniljakastiketta
Leipävanukas
(noin 4-5 pienehköä annosta tai 3 suurta)

Kuivahtanutta (vaaleaa) leipää (tässä annoksessa leipää oli alunperin ollut noin 300 g)
Voita
4 dl kermamaitoa (minä käytin noin desin kuohukermaa, loput oli maitoa)
1 kananmuna
Hilloa
Sokeria

Käyttämäni leipä oli vehnä-kauraleipää, jossa oli runsaasti siemeniä seassa. Vaaleampi leipä tai pullakin kävisi hyvin. Kuutioin leivän, sipaisin kuutioille hieman voita ja ladoin niitä kerroksen voidellun uunivuoan pohjalle. Sekoitin munan ja sokerin kermamaitoon ja kaadoin seosta leipäkuutioiden päälle, niin että ne melkein peittyivät. Painelin hieman leipiä nesteeseen ja levitin päälle ohuen kerroksen  vadelmahilloa. Voitelin loput leipäkuutiot ja levitin ne vuokaan. Minulla oli käytössäni varsin iso vuoka (kaikki pienemmät joululaatikoiden valtaamina), pienempään voisi tehdä useamman leipä-hillo-kerroksen. Kaadoin lopun nesteen tasaisesti leipien päälle ja painelin taas hieman leipiä, että kaikki kostuisivat kunnolla. Vuoan pinnalle ripottelin hieman sokeria ja kruunasin herkun pienillä voinokareilla. Annoin vuoan odottaa noin vartin ja laitoin sen sitten 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Käytin sokeria melko vähän (n. 4 tl nesteeseen ja 1 tl vuoan pinnalle) ja käyttämäni hillokaan ei ollut makeaa. Jos tykkää kovin imelästä, niin sokeria voisi laittaa enemmänkin. Ja jos hilloa ei satu olemaan kaapissa, niin joululta yli jääneet suklaakonvehdit ajaisi varmaan saman asian.

 
 

perjantai 25. joulukuuta 2015

Suklaajuustokakku



Meidän perheessä on kautta aikojen ollut tapana, että jouluna on kahvipöydässä täytekakku. Parhaana (tai pahinpana, ihan kuinka vaan) jouluna taidettiin siskon kanssa syödä kolme kakkua: yksi isän, toinen ädin ja kolmas mummon luona :) Jouluaikahan on myös suklaan aikaa joten tänä vuonna päätin yhdistää nämä kaksi ja tehdä jouluksi suklaajuustokakun.

Suklaajuustokakku sai joulun kunniaksi koristeeksi valkosuklaaenkeleitä ja piparisydämiä

 Suklaajuustokakku
 
4 liivatelehteä
200 g Digestive-keksejä
50 g sulatettua voita
1 levy taloussuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
tilkka vettä tai sitruunamehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Murusta keksit (monitoimikone on tässä kätevä, mutta samaan lopputulokseen pääsee myös laittamalla keksit muovipussiin ja hakkaamalla niitä kaulimella). Sekoita keksinmurut voisulaan ja painele seos ohueksi kerrokseksi irtopohjavuoan pohjalle. (Vuoan pohjalle voi laittaa leivinpaperia, sen avulla valmis kakku on helppo nostaa tarjoiluvadille.)
Sulata suklaa.
Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi yhdessä astiassa.
Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa astiasta.
Sekoita keltuaiset, sokerit ja tuorejuusto kolmannessa astiassa. Lisää sula suklaa tuorejuustoseokseen.
Kuumenna vesi tai sitruunamehu, purista ylimääräinen vesi liivalehdistä ja lisää ne kuumaan nesteeseen. Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuustoseokseen hämmentäen samalla seosta voimakkaasti.
Lisää kermavaahto tuorejuustoseokseen varovasti sekoittaen.
Lisää valkuaisvaahto tuorejuustoseokseen varovasti sekoittaen.
Kaada seos vuokaan keksinmurupohjan päälle.
Suojaa vuoka kelmulla tai foliolla ja laita jääkaappiin vähintään 4 tunniksi.
 
Kakku on siitä kätevä, että sen voi hyvin tehdä jääkaappiin jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja se myös säilyy jääkaapissa hyvänä muutamia päiviä, jos ei tule kerralla syödyksi. Olen hieman vähentänyt sokerin määrää alkuperäisestä ohjeesta (siinä sokeria oli 1,5 dl), mutta hyvin on siitä huolimatta kaikille maistunut. (Koristeena käytetyistä valkosuklaaenkeleistä lisää täällä.)
 
 



 

Suklaaenkeleitä

Posti toi minulle jo tovi sitten salaisen leivontaystävän "porkkanan" eli enkelimuotin. Kun sitten päätin tehdä jouluksi suklaajuustokakun, oli selvää, että enkelimuottia täytyy kokeilla kakun koristeiden tekemiseen.

Ajattelin, että kerrankin teen homman oikein kunnolla eli temperoin suklaan, olihan lämpömittarikin jo kaivettu esille kinkkua varten. Pienin siis 100 g valkosuklaata pieneen kattilaan ja laitoin kattilan miedolle lämmölle. Kun suklaa oli sulanut ja sen lämpötila näytti 40 astetta, nostin kattilan astiaan, jossa oli kylmää vettä. Sekoittelin hetken suklaata, että se jäähtyisi nopeammin ja kun lämpömittari näytti 26 astetta, nostin kattilan uudestaan hellalle ja lämmitin suklaan 29 asteeseen.

Koko homman vaikein osuus oli saada suklaa siististi muotin koloihin (pursotin voisi ehkä auttaa tässä). Sitten vuorokausi jääkaapisssa ja lopputuloksen näette alla. (Enkelien lopullinen käyttökohde löytyy täältä.)

Valkosuklaaenkelit


tiistai 15. joulukuuta 2015

Salainen leivontaystävä: joulukuun paketti

Viime viikon leikkauksen jälkeen sain kuulla, että salaisen leivontaystäväni toinen paketti odottaisi postissa. Torstaina sain viimein paketin haettua ja viikonloppuna jo kokeilinkin yhtä mukana olleista ohjeista. Tietokoneen ruudun tuijottaminen ei vaan oikein vieläkään tunnu hyvältä.

Mausteinen suklaaperunakakku
Paketista löytyi edellisen kuukauden tapaan kaikenlaista kivaa. Jouluherkut -lehti, suklaata, hasselpähkinäjauhetta, piparkakkumaustetta , kynttilöitä, pienen piparkakkumökin kaavat, pieni paketti sekä pari käsinkirjoitettua ohjetta, joista Mausteinen suklaaperunakakku kuulosti niin eksoottiselta, että pääsi heti kokeiltavaksi.

Salaisen leivontaystävän joulukuun paketti
Kakkuun liittyi useampia minulle vieraita elementtejä, esimerkiksi keitetyn perunan käyttö makeassa leivonnassa oli minulle ihan uutta ja hieman pohdin sitäkin, miten suklaan, piparkakkumausteen ja omenamehun yhdistelmä mahtaisi toimia. Yksi niistä syistä miksi liityin salainen leivontaystävä -rinkiin oli nimenomaan halu kokeilla jotain uutta, joten innolla tartuin haasteeseen.

Kakun tekemiseen liittyi melko monta vaihetta verrattuna vaikkapa Äidin itämaiseen ihmekakkuun, mutta ei mitään erityisen vaikeaa kuitenkaan. Annos vaikutti minusta suurelta, mutta mahtui sitten kuitenkin hyvin ihan normaalikokoiseen kakkuvuokaan.


Mausteinen suklaaperunakakku

200 g jauhoista perunaa (esim. Rosamunda)
200 g tummaa suklaata
200 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl hienoa sokeria
4 keltuaista
70 g hasselpähkinäjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
1-2 tl piparkakkumaustetta
1 dl omenatäysmehua
4 valkuaista

Kuori ja paloittele perunat. Keitä kypsiksi, valuta ja survo lämpimänä soseeksi. Anna jäähtyä.
Paloittele suklaa ja sulata se. Anna jäähtyä hieman.
Voitele ja jauhota kakkuvuoka.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuiaiset voi-sokeri-vaahtoon yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Lisää seokseen suklaa, perunasurvos, keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä omenamehu.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto pienissä erissä varovasti sekoittaen kakkutaikinaan. (Kakkutaikina oli ennen valkuaisvaahtoa mielestäni kovin paksua, mutta valkuiaiset löysensivät sitä mukavasti.)
Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin 50-60 minuuttia.

Perunaa kakun ainesosana pelkäsin ihan turhaan. Kun taikinaan lisää 200 g tummaa suklaata, niin eipä siinä enää peruna maistu :) Kakusta tuli rakenteeltaan mehevää ja tuhtia, ei niin kuivaa ja murenevaa kuin kuivakakut monesti ovat. Makua on vaikea kuvata, minulle siitä tuli mieleen minttusuklaa, Mies puhui siirapista. Sanoisin kuitenkin, että jos rakastat tuhtia suklaakakkua, niin kokeilemisen arvoinen ohje.

Kakun lisukkeeksi sopii ripauksella kanelia maustettu kermavaahto ja jouluinen kardemummakahvi.

 


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pientä pintaremonttia osa 1

Toisesta silmäleikkauksesta selvitty kunnialla. Leikkaus meni hyvin, nyt toipumista ja kuukauden kuluttua selviää sitten lopullinen tilanne näön suhteen. Sain väliaikaiset lukulasit, joten tilanne on jo viimeistä kuukautta huomattavasti parempi. Tämä teksti on kuitenkin vielä haamukirjoittajani kirjoittama (iso KIITOS siskolle!).

Olen jo aiemmin blogissani viitannut remonttiin, tässä vähän enemmän siitä aiheesta. Muuttaessamme uuteen kotiimme totesimme, että makuu- ja työ-/vierashuoneen pintoja on syytä uusia. Kummassakin huoneessa oli vanhat laikukkaat maalilla korjaillut lasikuitutapetit sekä epämääräisen näköiset katot. Päätimme, että remontti on helpointa tehdä, kun huoneet olivat vielä tyhjillään. Alkuperäisenä tavoitteena oli maalata huoneiden katot ja tapetoida seinät. Matkan varrella tavoitteisiin lisättiin listojen ja verhotankojen vaihtaminen.

Laadunvalvoja Iita

Työ aloitettiin kattojen maalauksella. Sisareni oli aiemmin kertonut, että rapattu katto on kätevä ruiskumaalata. Tuttujen ja kylänmiesten epäilyistä huolimatta päädyimme tähän vaihtoehtoon. Työ aloitettiin hankkimalla sopiva ruisku (Biltemasta) ja ruiskumaalaukseen soveltuva kattomaali. Lattia, ikkunat ja ovet suojattiin huolellisesti suojapaperilla. Tämän jälkeen katto ruiskutettiin kahdesti. Työ sujui nopeasti, oli helppoa ja lopputulokseen voi olla tyytyväinen.




Tapetointia hankaloitti huoneiden seinien ja nurkkien vinous sekä makuuhuoneen kuviotapetin lievästi vaikeahko kohdistaminen. Kuitenkin jo tasoitetapetin seinälle laitto paransi seinien ulkonäköä huomattavasti. Makuuhuoneen väriksi oli valittu sininen. Ikkunaseinä tapetoitiin herkällä maalaisromanttisesti kuvioidulla tapetilla ja muut seinät sävyyn sopivalla vaaleansinisellä tapetilla. Huoneen ilme viimeisteltiin uusilla lattia- ja kattolistoilla sekä vanhaa huomattavasti "kevyemmällä" verhotangolla. Mitäs pidätte lopputuloksesta?

Makuuhuoneen nurkka ennen ja jälkeen

Tyyne totesi makuuhuoneen hyväksi.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Salaisen leivontaystävän paketista leivottua osa 3: Kardemummakeksit

Totesin piparipurkin tyhjentyneen ja päätin että on aika kokeilla keksiohjetta salaisen leivontaystävän lähettämästä Leivotaan -lehdestä. Koska aika oli hieman kortilla, päädyin piparkakkujen sijaan vaaleisiin kardemummakekseihin. Kaapista ei löytynyt raesokeria, joten keksit koristeltiin erilaisilla strösseleillä. Vähän jännitti mahtavatko strösselit sulaa uunissa mutta onneksi näin ei käynnyt. Kekseistä tuli mureita ja sopivat hyvin kahville kaveriksi. Jään innolla odottamaan SLY:n seuraavaa pakettia. Sitä ennen kuitenkin huomenna toisen silmän leikkaus. Näkemisiin!


Kardemummakeksit


Kardemummakeksit

3,5dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
0,5dl sokeria
1,5 tl morttelissa murskattua kardemummaa
1 keltuainen
200g huoneenlämpöistä voita
1rkl kylmää vettä

koristeluun 
1 valkuainen
noin 1dl raesokeria

Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita yhteen kaikki taikinan ainekset monitoimikoneessa. Laita taikina muovipussiin ja nosta jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli palat jauhotetulla alustalla. Paina niistä pikkuleipiä piparkakkumuoteilla. Nosta leivinpaperille. Voitele valkuaisella ja ripota päälle raesokeria. Paista uunin keskitasolla noin 8-10 minuuttia ja anna jäähtyä pellillä.






sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukukka-asetelmia

Kun ulkona on harmaata ja sataa vettä, vaikka on joulukuun alku, on hyvä aika ilahduttaa itseään ja läheisiään joulukukka-asetelmilla. Sain ajatuksen joulukukka-asetelmien itsetekmisestä muutamia vuosia sitten kun totesin että ostetuista asetelmista kertyy kaapin perälle erilaisia kauniita astioita ja koristeita. 

Niinpä suuntasin siskoni kanssa kukkakauppaan ja lastasimme kärryt täyteen erilaisia hyasintteja, joulutähtiä, amaryllisiksia ja muuta jouluun liittyvää. Lisäksi sisko oli tuonnut minulle maalta sammalta ja jäkälää. Näiden ainesten kanssa pikkujoulumusiikkia kuunnellen kuluikin yksi ilta rattoisasti. Lopputuloksesta kuvia alla, sisko harjoitteli uuden kameransa käyttöä.

Tonttu odottaa sopivaa sijoituspaikkaa

Paljon tarvikkeita ja ripaus mielikuvitusta
 
Hyasintteja sai perinteisen vaaleanpunaisen lisäksi myös sinisenä, valkoisena ja punaisena.

Jouluinen kukka-asetelma täydentyy tontulla ja kävyillä



Rauhallista itsenäisyyspäivää ja 2. adventtia!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Salaisen leivontaystävän paketista leivottua osa 2: Sahrami-juustokakku

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna ei ollut mitään erityistä ohjelmassa, joten päätin panostaa kokkailuun. Jälkiruuaksi valikoitui salaisen leivontaystävän lähettämästä Leivotaan -lehdestä sahrami juustokakku. Suhtauduin vanhastaan sahramiin hieman epäilevästi, mutta koska SLYni oli liittänyt pakettiin mukaan sahramia, halusin kokeilla sitäkin. 

Saatuani juustokakun juustomassan valmiiksi maistoin sitä ja totesin epäilykseni oikeiksi. Sahrami ei vaan oikein sovi minun makuuni. Tästä johtuen päätin korvata kakun päälle tulevan sahramihyytelön glögihyytelöllä. Halusin testata olisiko kakusta joulun jälkiruuaksi ja koska syöjiä oli nyt vähemmän, tein kakun ohjetta pienemmällä annoksella. Miehelleni kakku maistui oikein hyvin ja ulkonäöltään siitä tuli todella kaunis sahramista johtuen. Eli jos tiedät tykkääväsi sahramista, tässä on hyvä vaihtoehto joulun ruokapöytään.

Sahrami juustokakku

 

Sahramijuustokakku

Pohja
150g piparkakkuja
75g voita

Täyte
4 munaa
1,5dl sokeria
200g tuorejuustoa
4dl vispikermaa
1pakkaus eli 0,5g sahramia

Glögihyytelö
0,75dl Marlin glögitiivistettä
0,75dl vettä
2-3 liivatelehteä

Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Voitele reunat. Hienonna piparkakut murusiksi. Sulata voi ja sekoita muruuihin. Painele muruseos vuokaan ja aseta pakastimeen noin tunniksi.

Täyte: Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Vatkaa kerma ja sahrami omassa kulhossaan ja kääntele taikinaan. Vaahdota valkuaiset ja kääntele varovasti taikinaan. Kaada taikina murupohjanpäälle ja nosta pakastimeen pariksi tunniksi tai kunnes se on jähmettynyt.

Glögihyytelö: Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan hetkeksi. Kuumenna vesi ja glögitiiviste kattilassa kiehuvaksi. Puristele liivatelehdistä vesi pois ja sekoita glögiin. Anna jäähtyä hieman ennen kuin kaadat kakun päälle. 

 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Salaisen leivontaystävän paketista osa 1: Piparit

Terveisiä yksisilmäisten maailmasta, onnistuin saamaan haamukirjoittajan. Ensimmäinen silmäleikkaus meni hyvin, mutta tietokoneella työskentely on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Onneksi keittiöpuuhissa pärjää kuitenkin hieman huonomallakin näkökyvyllä. 

Päätin leipoa syksyn ensimmäiset piparkakut. Minä tykkään piparitaikinasta ja mies tykä pipareista, joten päätin että on järkevää tehdä useampi pieni erä. Ensimmäinen ohje löytyi sopivasti Salaisen leivontaystävän paketista. Pipareista tuli hyviä, mausteista inkivääri nousi makuna muiden yläpuolelle. Koska halusin vain pienen annoksen, tein vain puolet alla olevasta ohjeesta.

Talven ensimmäiset piparit


Piparkakut
1,5 dl tummaa siirappia
2dl sokeria
250g voita
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä
1 rkl neilikkaa
0,5tl suolaa
2 munaa
2tl soodaa
9dl vehnäjauhoja

SLY:n laittamassa ohjeessa oli ainostaan ainesosa-luettelo (kauniilla paperilla), joten toimin seuraavasti:
Laita siirappi, sokeri, voi ja mausteet kattilaan ja kiehauta ne. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi välillä sekoittaen. Lisää munat vatkaten samalla voimakkaasti. Sekoita sooda vehnäjauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Taikina oli yön yli jääkaapissa kovettumassa. Seuraavana päivänä kaulitse siitä ohut levy ja tee siitä piparit. Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Salainen leivontaystävä

Remontti etenee hitaasti mutta varmasti ja kaaos on edelleen kodin vallitseva olotila. Vielä pitäisi saada makuuhuoneen kattolistat paikoilleen, niin voisin kirjoitella vähän remonttiraporttiakin.

Jottei elämässä olisi liian vähän puuhaa, päätin siskoni kannustamana osallistua salainen leivontaystävä (sly) -rinkiin (http://originaalisly.vuodatus.net/). Ringin ideana on, että sinulla on salainen leivontaystävä, joka lähettää sinulle leivontaideoita ja tarvikkeita pursuavan paketin kerran kuussa. Tavoitteena on toteuttaa käytönnössä 1-2 niistä ideoista. (Ja sanomattakin selvää on, että sinä olet itse salainen leivontaystävä jollekin toiselle ringissä olevalle.)Nyt on muuten menossa jo sly-kierros 33.

En tiedä kumpi on ollut hauskempaa, miettiä mitä lähettäisi omalle parilleen vai oman paketin odottaminen. Tänään hain ihkaensimmäisen oman pakettini postista ja oli kyllä ihan joulufiilis :) Varovasti avasin paketin ja sieltä löytyi vaikka mitä ihanaa.

Salaisen leivontaystävän paketti nro 1
Paketin vaarallisin anti on varmaankin uusi Leivotaan -lehti. Ehdin jo pikaisesti selata sitä ja totesin, että se on täynnä ihanaakin ihanampia ohjeita.

Lisäksi mukana oli sahramia, valkoista suklaata, cashew-pähkinöitä ja jouluisen pirteitä karkkitankoja. Pienistä paketeista paljastui valoa syksyn pimeyteen eli suklaata ja kynttilöitä.

Lisäksi mukana oli salaperäinen paperikäärö, johon oli printattu lapasia erilaisilla kuvioilla koristeltuina. En oikein tiedä oliko tämä viittaus paketin lähettäjään vai tarkoitettu inspiraatioksi pehmeiden pakettien tekemiseen...

Täytyy sanoa, että kyllä tästä paketista varmasti riittää ideoita moneen herkuttelukertaan. Niitä ennen olisi kuitenkin vuorossa silmäleikkaus ensi viikolla. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menee hyvin.
 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Talkoomurkinaa

Tervehdys kaaoksen keskeltä. Nyt on päästy muuton suhteen niin pitkälle, että kahden kaksion tavarat on siirretty yhteen kolmioon. Kaaos selittyy sillä, että kolmion kolmesta huoneesta kaksi on vielä remontissa eli asunnon muissa osissa on hieman täyttä. Remontti onneksi etenee, hitaasti mutta varmasti, siitä lisää myöhemmin.

Keittiö on minulle huoneista se, joka täytyy saada ensimmäisenä järjestykseen. Niinpä olen remontin joutohetkinä tyhjentänyt laatikoita ja yrittänyt löytää asioille omat paikat. Eilen tämä urakka oli edennyt jo niin pitkälle, että päätin tarjota remonttiapulaisille kotitekoista ruokaa. Jotain yksinkertaista, helppoa ja nopeaa. Makaronilaatikkoa ja Äidin itämaista ihmekakkua.





 Talkooväen makaronilaatikko
(6-7 annosta)

7 dl makaronia (minulla oli osittain vaaleaa, osittain tummaa)
 700 g vähärasvaista naudan jauhelihaa
1 iso sipuli
2 rkl ruokaöljyä
mustapippuria
suolaa
1 prk (250 g) Koskenlaskija ruoka (maustamaton) juustoa
3 kananmunaa
6 dl maitoa

Keitä makaronit melkein kypsiksi runsaassa reilusti suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi pois ja kaada makaronit isoon uunivuokaan.

Kuori ja silppua sipuli makaronien kiehuessa ja ruskista jauheliha ja sipulit öljyssä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita Koskenlaskija keitettyjen makaronien sekaan. Lisää myös jauheliha-sipuliseos ja sekoita kunnolla.

Sekoita munat ja maito (lisää tarvittaessa suolaa, mutta muista että juusto on melko suolaista) ja kaada vuokaan.

Paista 200 asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia.

Minä paistoin kakun ja makaronilaatikon ajan säästämiseksi yhtä aikaa, joten uunin lämpötila oli vain 175 astetta. Tästä johtuen makaronilaatikon pinta jäi hieman vaaleaksi.

Pyhäinpäivän kunniaksi piti keksiä joku nopea jälkiruokakin, joten leivoin kahville kaveriksi kakun. Olen ristinyt kakun Äidin itämaiseksi ihmekakuksi sen takia, että sain ohjeen alunperin äidiltäni (kiitos tästä maistuvasta ohjeesta!), kakussa maistuvat ihanat itämaiset mausteet ja ihmeellisen siitä tekee se, miten helppo se on tehdä. Ja kuten kuvasta näkyy, kakku maistui myös remonttiporukalle :)

Äidin itämainen ihmekakku

Äidin itämainen ihmekakku

2 kananmunaa
3 dl sokeria
1 tlk kermaviiliä
150 g voita (sulatettuna)
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl neilikkaa
2 tl kardemummaa

Sekoita munat ja sokeri isossa kulhossa (puulastalla tai -haarukalla), lisää kermaviili ja voisula.

Sekoita loput ainekset huolellisesti vehnäjauhoihin ja lisää vehnäjauhoseos muna-sokeri-kermaviili-voiseokseen. Älä vatkaa, kevyt sekoitus riittää.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan (tai silikonivuokaan, jota ei tarvitse edes voidella ja jauhottaa). Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 45-60 minuuttia. Kakku on kypsä kun pistät siihen hammastikulla ja tikkuun ei tartu enää taikinaa. Varo paistamasta kakkua liian kypsäksi.

Ihan oikesti, kakun aineet vain sekoitetaan keskenään ja lopputuloksena on maukas, murea kakku. Olen ajatellut, että voisin varsinkin näin joulun alla pitää aina purkin kermaviiliä jääkaapissa (muita aineksia minulta normaalisti löytyykin), niin saisi vieraille tuoretta kahvileipää lyhyelläkin varoitusajalla.


 
 

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pakastimen tyhjennystä osa II

Viime päivät ovat menneet niin tiiviisti töissä ja muuttoa varten pakatessa, että keittiössä ei ole paljon muuta ehtinyt kuin keittää kahvia. Tänään kuitenkin päätin, että pakastimesta löytyneet pari vuotta vanhat vadelmat saavat muuttua hilloksi ja siirtyä jääkaappiin. Kaupan hilloissa on ihan järkyttävän paljon sokeria (monesti enemmän kuin itse marjoja), joten omatekoinen on siinä suhteessa huomattavasti parempi vaihtoehto. Lisäksi hillon tekeminen pakastemarjoista hillo-marmeladisokerin avulla on todella helppoa.


Vadelmahillo

1 kg pakastevadelmia
1 pkt Hillo-marmeladisokeria (Dansukker)

Anna marjojen sulahtaa hieman ja laita ne sitten kattilaan sokerin kanssa. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi (sekoita välillä) ja anna kiehua muutama minuutti (sekoita välillä). Kuori vaahto pinnalta ja kaada hillo kuumennettuihin purkkeihin (kylmään purkkiin kaadettaessa on vaara, että lasi rikkoutuu). Sulje purkit napakasti. Säilytä jääkaapissa.

Hillopurkkien taustalla ihanat ystävältä saadut syksyn väripilkut
 

Katsotaan jos tämä hillo löytäisi lopullisen tarkoituksensa loppusyksyn aikana täytekakusta. Vadelma-kermakakku on aina ollut suosikkini. Hillo sopii muuten lempijäätelöannokseenikin, nimittäin vadelmamelbaan. Vaniljajäätelön, vadelmahillon ja persikan liitto on taivaassa solmittu. Päälle vielä vähän kermavaahtoa ja makunautinto on täydellinen.

Huomenna vielä keittiön pakkaaminen ja ensi viikolla onkin sitten jo muutto edessä.
 
 

lauantai 17. lokakuuta 2015

Pitsalauantai (ja -sunnuntai)

Viikonlopun kunniaksi päätin tehdä itse pitsaa. Tällä kerralla ajattelin kokeilla jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä jauhelihatäytettä. Inspiraationa toimi Maku-lehden viimeisin, Italia-painotteinen numero. Lisäksi kaupassa sattui perjantaina olemaan uuden kotimaisen maustetun kylmäpuristetun rypsiöljyn (Virgino) esittely ja sieltä lähti mukaan rosmariinilla maustettu öljy. Koska lauantaina tyypillisesti tulee puuhattua kaikenlaista, tein pitsataikinan jo perjantai-iltana valmiiksi jääkaappiin, missä se oli lauantai-iltaan mennessä kohonnut hienosti kaksinkertaiseksi. (Tällä kerralla ohjelmassa oli remonttitarpeiden ostoa, olisittekohan kiinnostuneita kuulemaan remonttikokemuksiakin?)

Valkoinen lohipitsa


Pitsapohja
(kaksi reilua annosta)
3 dl vettä
1/4 paketti tuorehiivaa
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
noin 4 dl durumvehnäjauhoja
1-2 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
noin 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja

 Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri ja suola ja osa vehnäjauhoista (tässä vaiheessa vehnäjauhoja on vielä hyvä sekoittaa rivakasti käsivatkaimella). Lisää rypsiöljy. Jatka jauhojen lisäämistä (tässä vaiheessa kannattaa upottaa käsi sinne taikimaan) kunnes taikina alkaa irrota käsistä ja kulhosta. Vaivaa taikinaa vielä muutama minuutti. Peitä taikinakulho kelmulla ja unohda jääkaappiin 12-24 tunniksi.

Tämä taikina riittää kahteen vajaan uunipellin kokoiseen pitsaan, meillä kaksi suhteellisen suurisyömäistä aikuista ei saanut koko annosta kerralla tuhottua.

Valkoinen lohipitsa
(riittää yllä olevan ohjeen mukaiseen kahteen pitsaan)
1 annos pitsataikinaa

250 g ricotta-juustoa
2 dl grada padano juustoa raasteena

 1 pienehkö punasipuli
150-200 g kylmäsavulohta
kapriksia
noin 200 g mozzarella-juustoa

tuoretta rucolaa

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin kuumenemaan.
Sekoita ricotta ja grada padano keskenään. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Valuta mozarella ja revi tai leikkaa se paloiksi.

Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi (taikinan päälle voi tarvittaessa ripotella hieman jauhoja, ettei se tartu kiinni käsiin / kaulimeen). Levitä pohjan päälle puolet ricotta-seoksesta. Lisää puolet mozzarellasta, puolet sipulirenkaista, puolet kylmäsavulohesta ja kapriksia makusi mukaan. (Me totesimme, että kapriksia saisi olla niin paljon, että yksi sellainen osuisi jokaiseen suupalaan.)

Ota pelti uunista, siirrä pitsapohja pellille leivinpapereineen (tämä sujuu helpoiten, kun on apulainen joka pitää peltiä kiinni pöydän laidassa ja vedät itse paperin pitsoineen pellille yhdellä nopealla liikkeellä) ja laita uunin alaosaan paistumaan noin 10-15 minuutiksi. (Uunissa saa mielellään olla alalämpö päällä.) Pitsan kypsyyden voi tarkistaa koputtamalla sitä pohjasta, "ontto" kumina kertoo, että kypsää on. Raaka pitsa ei ole hyvää, mutta vältä myös paistamasta pitsaa liian kuivaksi. (Tee toinen pitsa valmiiksi uunia varten samalla kun odotat sitä ensimmäistä unnista lautaselle.)

Lisää valmiin pitsan päälle reilusti rucolaa (ja pirskottele ihanaa rosmariiniöljyä) ja nauti kuumana. (Älä unohda paistaa sitä toista pitsaa.)


Koska minä olen luonteeltani ahne, niin yksi täyte pitsaan ei tietysti riittänyt, vaan piti kokeilla toistakin. Tein siis tupla-annoksen pitsataikinaa ja valitsin toisen pitsalaadun täytteeksi italialaista ilmakuivattua kinkkua.

Kinkkupitsa

Kinkkupitsa
 (riittää kahteen reiluun pitsaan)

1 annos pitsataikinaa

1 tlk (kirsikka)tomaatteja tomaattimehussa
1 tl sokeria
1 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
0,5 tl suolaa
mustapippuria
0,5 dl tuoreita basilikan lehtiä

noin 200 g mozzarellaa
100 g ilmakuivattua kinkkua
iso tomaatti

tuoretta rucolaa

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin lämpenemään.

Laita tölkkitomaatit, sokeri, öljy, mausteen ja basilika astiaan ja surista sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja siivuta tomaatti.

Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi.
Levitä puolet tomaattikastikkeesta pohjan päälle. Lisää puolet mozzarellasta, kinkusta ja tomaatista. 
Ota pelti uunista ja siirrä pitsa leivinpapereineen pellille. Paista noin 10-15 minuuttia uunin alaosassa. 

 Lisää valmiin pitsan päälle reilusti tuoretta rucolaa ja nauti kuumana.

(Ja toista koko operaatio toisen pitsan kanssa.) 

Pitsaa osa II

Siinä vaiheessa kun näytti selvältä, että emme saa lauantaina syötyä edes kahta pitsaa kokonaan, päätin, että puolet taikinasta ja täytteistä menee jääkaappiin päätyäkseen uuniin vasta sunnuntaina. Onhan uunituore pitsa taatusti parempaa kuin mikrossa lämmitetty.

Taikina oli jälleen kohonnut jääkaapissa kaksinkertaiseksi ja tällä kerralla kaulitsin sen hieman ohuemmaksi kuin edellisenä päivänä. Makuasiahan se on, että pitääkö ohuesta vai paksummasta pitsapohjasta, minusta molemmat olivat hyviä.

Kinkuton kinkkupitsa ennen uunia



Kinkkupitsaan lisäsin mozzarellan päälle tuoretta basilikaa, joka mielestäni antoi mukavan makuvivahteen. Jos oikein kovasti basilikasta pitää, niin voisihan sitä lisätä vielä valmiin pitsan päällekin rucolan sijaan. Kinkkupitsasta tulisi myös oiva kasvisversio ihan yksinkertaisesti sillä, että jättäisi kinkun pois.


Kinkullinen kinkkupitsa ennen uunia
Lohipitsasta tein muuten samanlaista kuin edellisenä päivänä, mutta laitoin hieman enemmän sipulia ja kapriksia antamaan lisämakua.