Valkoinen lohipitsa |
Pitsapohja
(kaksi reilua annosta)
3 dl vettä
1/4 paketti tuorehiivaa
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
noin 4 dl durumvehnäjauhoja
1-2 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
noin 2,5 dl erikoisvehnäjauhoja
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää sokeri ja suola ja osa vehnäjauhoista (tässä vaiheessa vehnäjauhoja on vielä hyvä sekoittaa rivakasti käsivatkaimella). Lisää rypsiöljy. Jatka jauhojen lisäämistä (tässä vaiheessa kannattaa upottaa käsi sinne taikimaan) kunnes taikina alkaa irrota käsistä ja kulhosta. Vaivaa taikinaa vielä muutama minuutti. Peitä taikinakulho kelmulla ja unohda jääkaappiin 12-24 tunniksi.
Tämä taikina riittää kahteen vajaan uunipellin kokoiseen pitsaan, meillä kaksi suhteellisen suurisyömäistä aikuista ei saanut koko annosta kerralla tuhottua.
Valkoinen lohipitsa
(riittää yllä olevan ohjeen mukaiseen kahteen pitsaan)
1 annos pitsataikinaa
250 g ricotta-juustoa
2 dl grada padano juustoa raasteena
1 pienehkö punasipuli
150-200 g kylmäsavulohta
kapriksia
noin 200 g mozzarella-juustoa
tuoretta rucolaa
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin kuumenemaan.
Sekoita ricotta ja grada padano keskenään. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Valuta mozarella ja revi tai leikkaa se paloiksi.
Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi (taikinan päälle voi tarvittaessa ripotella hieman jauhoja, ettei se tartu kiinni käsiin / kaulimeen). Levitä pohjan päälle puolet ricotta-seoksesta. Lisää puolet mozzarellasta, puolet sipulirenkaista, puolet kylmäsavulohesta ja kapriksia makusi mukaan. (Me totesimme, että kapriksia saisi olla niin paljon, että yksi sellainen osuisi jokaiseen suupalaan.)
Ota pelti uunista, siirrä pitsapohja pellille leivinpapereineen (tämä sujuu helpoiten, kun on apulainen joka pitää peltiä kiinni pöydän laidassa ja vedät itse paperin pitsoineen pellille yhdellä nopealla liikkeellä) ja laita uunin alaosaan paistumaan noin 10-15 minuutiksi. (Uunissa saa mielellään olla alalämpö päällä.) Pitsan kypsyyden voi tarkistaa koputtamalla sitä pohjasta, "ontto" kumina kertoo, että kypsää on. Raaka pitsa ei ole hyvää, mutta vältä myös paistamasta pitsaa liian kuivaksi. (Tee toinen pitsa valmiiksi uunia varten samalla kun odotat sitä ensimmäistä unnista lautaselle.)
Lisää valmiin pitsan päälle reilusti rucolaa (ja pirskottele ihanaa rosmariiniöljyä) ja nauti kuumana. (Älä unohda paistaa sitä toista pitsaa.)
Koska minä olen luonteeltani ahne, niin yksi täyte pitsaan ei tietysti riittänyt, vaan piti kokeilla toistakin. Tein siis tupla-annoksen pitsataikinaa ja valitsin toisen pitsalaadun täytteeksi italialaista ilmakuivattua kinkkua.
Kinkkupitsa |
Kinkkupitsa
(riittää kahteen reiluun pitsaan)
1 annos pitsataikinaa
1 tlk (kirsikka)tomaatteja tomaattimehussa
1 tl sokeria
1 rkl Virgino rypsiöljyä (rosmariini)
0,5 tl suolaa
mustapippuria
0,5 dl tuoreita basilikan lehtiä
noin 200 g mozzarellaa
100 g ilmakuivattua kinkkua
iso tomaatti
tuoretta rucolaa
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja aseta pelti uuniin lämpenemään.
Laita tölkkitomaatit, sokeri, öljy, mausteen ja basilika astiaan ja surista sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Revi tai leikkaa mozzarella paloiksi ja siivuta tomaatti.
Ota puolet pitsataikinasta ja kauli tai painele se leivinpaperin päällä ohueksi pitsapohjaksi.
Levitä puolet tomaattikastikkeesta pohjan päälle. Lisää puolet mozzarellasta, kinkusta ja tomaatista.
Ota pelti uunista ja siirrä pitsa leivinpapereineen pellille. Paista noin 10-15 minuuttia uunin alaosassa.
Lisää valmiin pitsan päälle reilusti tuoretta rucolaa ja nauti kuumana.
(Ja toista koko operaatio toisen pitsan kanssa.)
Pitsaa osa II
Siinä vaiheessa kun näytti selvältä, että emme saa lauantaina syötyä edes kahta pitsaa kokonaan, päätin, että puolet taikinasta ja täytteistä menee jääkaappiin päätyäkseen uuniin vasta sunnuntaina. Onhan uunituore pitsa taatusti parempaa kuin mikrossa lämmitetty.
Taikina oli jälleen kohonnut jääkaapissa kaksinkertaiseksi ja tällä kerralla kaulitsin sen hieman ohuemmaksi kuin edellisenä päivänä. Makuasiahan se on, että pitääkö ohuesta vai paksummasta pitsapohjasta, minusta molemmat olivat hyviä.
Kinkuton kinkkupitsa ennen uunia |
Kinkkupitsaan lisäsin mozzarellan päälle tuoretta basilikaa, joka mielestäni antoi mukavan makuvivahteen. Jos oikein kovasti basilikasta pitää, niin voisihan sitä lisätä vielä valmiin pitsan päällekin rucolan sijaan. Kinkkupitsasta tulisi myös oiva kasvisversio ihan yksinkertaisesti sillä, että jättäisi kinkun pois.
Kinkullinen kinkkupitsa ennen uunia |
Lohipitsasta tein muuten samanlaista kuin edellisenä päivänä, mutta laitoin hieman enemmän sipulia ja kapriksia antamaan lisämakua.
Sattuipas, meilläkin syötiin pizzaa. Ja minä ainakin haluaisin kuulla remontista!
VastaaPoistaSiskostelepatiaa? :) Ehkä minä siitäkin remontista uskaltaudun jotain raportoimaan, vaikka vähän kyllä hirvittää, että mitähän siitäkin mahtaa tulla.
PoistaMoi.
VastaaPoistaNämä pitsat ovat erilaisia,kuin mihin on tottunut,mutta ainahan kannattaa kokeilla ja maistaa uusia makuja,niistäkin voi tulla lempi pitsoja.Herkutteluhetkiä.
Näin se on. Minusta lohi pitsassa on aina kuulostanut hieman oudolta ajatukselta, mutta Mies jostain syystä tykkää siitä ja niin sitä kokeiltiin tälläkin kertaa. Ja hyvää se oli :) Olisi tosi vaikea sanoa kumpi noista oli minusta parempaa. Tuo kinkku, juusto, tomaatti -yhdistelmä on tieytsti perinteisempi vaikka tässä onkin käytetty hieman erikoisempaa kinkkua ja juustoa.
Poista