Iltakahville

Meille saapui perjantai-iltana odotettu vieras, moottorisaha mukanaan, ja kaatoi pihalta vanhan sairaan omenapuun. Viime vuoden omenat olivat muumioituneet oksille ja tippuivat sieltä nyt maahan homeisina, puun lehdet olivat täynnä kirvoja ja ties mitä otuksia ja puuta kaadettaessa kävi ilmi, että puun runkokaan ei ollut enää terve. Oli ihana päästä mokomasta kammotuksesta eroon ja sen kunniaksi piti tietysti leipoa jotain hyvää iltakahville. Suolaiseksi palaksi päätin leipoa kinkkumuffinsseja salaisen leivontaystävän ohjeella ja makeaksi Mummon raparperikeikauskakkua vanhalla luotto-ohjeella.

Kinkkumuffinssit

Kinkkumuffinssit

 n. 12-14 kpl

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

3 dl kuutioitua / suikaloitua kinkkua

2 dl juustoraastetta

1/2 tl mustapippuria

2 kananmunaa

2 dl maitoa

1 dl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet, kinkku ja juustoraaste keskenään.

Sekoita toisessa kulhossa munat, maito ja öljy tasaiseksi seokseksi.

Yhdistä seokset ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Annostele taikina muffinssivuokiin.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin 15 minuttia tai kunnes ovat kypsiä ja kauniinvärisiä.

Suosittelen käyttämään muffinsseissa jotain voimakasmakuista juustoa. Mietin myös, että sekaan voisi laittaa ripauksen vaikkapa paprikajauhetta tai cayanne-pippuria tms. Nämä ovat kyllä mahdottoman helppoja ja nopeita tehdä, sopivat hyvin vaikka yllätysvieraille :)

 

Mummon raparperikeikauskakku

50 g voita

1 dl fariinisokeria

4 raparperinvartta

Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Lisää seokseen kuorittu ja pieniksi paloiksi pilkottu raparperi. Laita seos vuoan pohjalle.

150 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

3 rkl sitruunamehua

(2 tl raastettua sitruunan kuorta)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne voi-sokeri-muna-seoksen joukkoon. Mausta sitruunalla. Lusikoi taikina vuokaan raparperiseoksen päälle. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Vaniljakastike on kakun itsestäänselvä pari

Mummon raparperikeikauskakun ohje taisi olla alunperin Kodin Kuvalehdestä, mutta olen jo vuosia sitten kirjoittanut sen omaan reseptikirjaan (siihen jossa on kaikki "tärkeät" reseptit) ja sieltä se aina raparperiaikaan löytyy.

Tuo raparperin määrä "neljä vartta" on vähintäänkin hämäävä, tarve riippuu nimittäin todella paljon raparperin koosta. Jos kakkua tekee heti keväällä ohuista, pienistä raparperin varsista, niin neljä on varmaan ihan hyvä määrä. Tähän aikaan riittää hyvin yksi iso varsi. Kannattaa arvioida mikä olisi hyvä määrä peittämään vuoan pohjan ohuesti.

Taikina jää varsin paksuksi, sitä ei kannata säikähtää. Helpoiten sen saa vuokaan lusikoimalla sen tasaisesti täytteen päälle. Ei haittaa vaikka pinta jäisi vähän epätasaiseksi tai jos raparperimössöä nousee vuoan laidoista ylös. Kakku ei ole maailman kaunein, mutta maku korvaa kyllä ulkomäön :)

Raparperimehusta, fariinisokerista ja voista syntyvä "kastike" pitää kakun mehevänä