Sydänkakku

Suklainen kakkupohja, mansikkatäytettä ja kermakuorrutus, niistä on maistuva kakku tehty

Sain siskolta jo vuosi tai pari takaperin syntymäpäivälahjaksi sydänkakkuvuoan. Nyt päätin  vihdoin ottaa sen käyttöön, kun mietin, millaisen kakun leipoisin miehen syntymäpäiväkahveille. Sydänkakkuvuoka on oikeastaan kaksi vuokaa, toisessa paistetaan pohja, johon tulee sydämen alaosan muotoinen kolo ja toisessa pohja, jossa on kolo sydämen yläosaa varten. Kun nuo kolot sitten täytetään halutulla täytteellä ja pohjat laitetaan päällekkäin, muodostuu kakun keskelle sydän. Yksinkertaista ja yllättävän helppoa.

Synttärisankarin toiveesta kakku sai koristeeksi vihreitä kuulia

Vuoan mukana tuli pieni ohjevihkonen, mutta koska suurin osa sen täytteistä viittasi johonkin valmiisiin täytteisiin (joita varmaan saa jokaisesta hyvin varustellusta amerikkalaisesta ruokakaupasta, mutta ei täältä meiltä) ja pohjien ohjeissakin oli käytetty amerikkalaisia mittayksiköitä, päätin säveltää kakun ihan itse.

Pohjaksi valikoitui lopulta klassisen Red velvet -kakun pohja. Minua epäilytti, että perinteinen suomalainen munia, sokeria ja jauhoja pohja ei ehkä kestäisi sitä, että kakun kansiosa täytyy kääntää täytettynä ylösalaisin alaosan päälle, ja tässä amerikkalaisessa klassikossa on hieman tuhdimpi pohja. Alkuperäinen ohje on Glorian Ruoka & Viini lehdestä (2/2013), mutta muokkasin sitä hieman.

Täytteeksi halusin jotain ilmavan kevyttä ja mansikkaista. Lopulta päädyin Suklaapossun mansikkamousseen. (Ohje löytyy täältä.)  Tosin lisäsin Suklaapossun ohjeeseen enemmän liivatetta, koska sydänkakun täytteen täytyy jähmettyä sen verran hyvin, että se kestää kääntämisen ylösalaisin. Lisäksi täytyy todeta, että puoli annosta olisi mainiosti riittänyt tähän kakkuun, joten meillä herkuteltiin sitten mansikkamoussella ihan sellaisenaankin.

Kakkupohja

 6 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

ripaus suolaa

3 dl kermaviiliä

190 g voita

4,8 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

1,5 tl ruokasoodaa

2 tl omenaviinietikkaa

Siivilöi jauhoja ja kaakaojauhe kulhoon. Lisää suola.

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat voi-sokerivaahtoon yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten.

Lisää jauhoseos ja kermaviili parissa erässä taikinaan ja sekoita kunnes taikina on tasaista.

Sekoita sooda ja etikka keskenään ja kaada kuohuva seos taikinaan. Sekoita nopeasti.

Kaada taikina voideltuihin ja jauhotettuihin vuokiin.

Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 30-40 minuuttia.

Kakun kokoaminen ja koristelu

 

Anna kakkupohjien jäähtyä kunnolla ja valmista täyte sillä aikaa.

Täytä kakkupohjien kolot täytteellä ja laita pohjat jääkaappiin, että täyte jähmettyy kunnolla. (Minä jätin pohjat yöksi jääkaappiin ja jatkoin tästä seuraavana aamuna.)

Käännä päällimmäiseksi tuleva kakkupohja nopeasti ylösalaisin ja laita alaosan päälle.

Vatkaa n. 4 dl kermaa vaahdoksi (makeuta sokerilla / vaniljasokerilla makusi mukaan).

Levitä kerros kermavaahtoa kakun laidoille ja päälle. Koristele pursotuksilla ja haluamillasi koristeilla.

Red velvet -pohja on perinteiseen kakkupohjaan verrattuna jotenkin raskaampi, se muistuttaa ehkä enemmänkin meikäläisten kahvikakkua rakenteeltaan, mutta hyvin kakku teki kauppansa kahvipöydässä :)

 

Jos et satu omistamaan sydänkakkuvuokaan, niin samalla pohjataikinalla ja täytteellä voi toki tehdä ihan tavallisenkin täytekakun.

Salainen Jouluystävä 11/2016

Salaiselta Jouluystävältä tuli kauniisti paketoitu paketti

Salaisen leivontaystävän lisäksi ilmoittauduin myös Salaisen Jouluystävän rinkiin. Idea on ihan samanlainen, aiheena vaan joulu eli lähetämme pieniä paketteja toiselle joulua fiilistelevälle ja vastavuoroisesti saamme paketteja Salaiselta Jouluystävältä.

Pakettia kasatessaan salainen jouluystäväni oli huomioinut neulontaharrastukseni ja paketista löytyikin lankoja ja puikot. Oranssi lanka saattaakin päätyä vielä ennen joulua johonkin sukkaprojektiin :) Eikä joulufiilistelyäkään ollut suinkaan unohdettu... Kiitos sinulle Salainen Jouluystäväni tästä mukavasta paketista!

Ylikypsä karitsanlapa ja uunijuurekset

Ylikypsää karitsanlapaa, uunijuureksia ja sitruunaista jogurttikastiketta

Viikonloppuna oli taas vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon, joten kaivoin pakastimesta karitsanlavan sulamaan jo torstai-iltana. Uunijuureksista on tullut uusi suosikkini, joten ne pääsivät lautaselle karitsan kanssa. Ja mikä parasta, vaikka lapa vaatii kohtuullisen pitkän kypsennyksen, se pärjää uunissa ihan hyvin yksin, joten sillä aikaa oli hyvä tehdä syksyisiä pihahommia. Nyt on taas lehtien määrä pihalla vähentynyt ja toivottavasti lisää kukkaloistoa tulossa keväällä.

 Ylikypsä karitsanlapa

(4 annosta)

reilu kilo karitsanlapaa (minulla oli n. 1,4 kg)

marinadiin: öljyä, viinietikkaa (tai sitruunamehua), hunajaa, rosmariinia (tai timjamia), valkosipulia, suolaa pippuria

 Ota karitsa sulamaan hyvissä ajoin, jos käytät pakastettua lihaa.

Paistamista edellisenä iltana: sekoita marinadin ainekset keskenään ja levitä marinadi tasaisesti karitsanlavan päälle. Ripottele lisäksi suolaa. Laita lapa yöksi jääkaappiin.

Ennen paistamista: anna lavan olla huoneenlämmössä noin tunti.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Aseta lapa uunin kestävään astiaan ja peitä foliolla tarkasti, ettei se pääse kuivumaan. Laita asia uuniin ja laske lämpö hieman alle 200 asteen. Laske lämpö tunnin kuluttua 175 asteeseen ja taas tunnin kuluttua 150 asteeseen ja taas tunnin kuluttua 125 asteeseen. Lapa kypsyy näin noin neljässä tunnissa. (Toki jos kärsivällisyys riittää, voit kypsentää lapaa hieman kauemmin 125 asteessa ja ottaa lopuksi värin pintaan kovemmassa lämmössä.)

Liha on kypsää, kun se irtoaa helposti luusta ja hajoaa haarukalla säikeiksi.

Anna lihan levätä foliolla peitettynä, kun teet lisukkeet.

Uunijuurekset

Erilaisia juureksia makusi mukaan:

porkkanaa, perunaa, punajuurta, palsternakkaa, lanttua, bataattia, kurpitsaa

Kuori ja leikkaa juurekset noin sormenpaksuisiksi puikoiksi. Lanttu ja punajuuri kannattaa leikata hieman muita pienemmiksi ja palsternakan ja kesäkurpitsan voi jättää vähän suuremmiksi, näin kaikki kypsyvät samassa ajassa.

Laita suureen kulhoon öljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittele juurekset siinä.

Minä tein tämän kolmessa erässä, bataatti-lanttu-kurpitsa-seokseen lisäsin hieman hunajaa, perunoihin rosmariinilla maustettua öljyä ja punajuuriin balsamico-kastiketta.

Levitä uunipelille ja paista 225-250 asteessa noin 30-40 minuuttia juuresten koosta riippuen.

Ihanuudet menossa uuniin: vasemmalla bataattia, kurpitsaa ja lanttua, oikealla takana perunaa ja edessä punajuurta

Puutarhaunelmia osa 2

Syysleimu 'Bareleven'

Viime keväänä kirjoitin ajatuksiani siitä, mitä kaikkea tuonne meidän pihalle pitäisi saada. Nyt on ensimmäinen kesä uuden pihan kanssa takanapäin ja yksi kukkapenkki on lähes valmis.

Kukkapenkin koko on noin 60 cm kertaa 350 cm. Ennen muokkausta siinä kasvoi lähinnä jotain sitkeää köynnöskasvia ja rikkaruohoja. Totesin, että ennenkuin penkkiin istuttaa mitään lienee järkevintä kaivaa koko penkki ylös ja vaihtaa multa uuteen, rikkaruohottomaan. Tästä operaatiosta johtuen kesä oli jo varsin pitkällä, kun pääsin istutuspuuhiin.

Kiinanpioni 'Sarah Bernhardt'

Pioneja penkkiin tuli kaksi. Vaaleanpunainen kiinanpioni joutui koiranpennun puutarhanhoitotoimien kohteeksi, ja hetken jo pelkäsin, että se kuolee, mutta sitkeästi se jaksoi koko kesän vihertää ja kerätä voimia talvea varten. Loppukesän se saikin olla pennulta rauhassa, kun aitasimme kukkapenkin :) Toisen pionin pitäisi olla tummanpunainen, mutta sen kohtalo näyttää tällä hetkellä erittäin epävarmalta. Pionin maanpäälliset osat kuolivat, mutta koska juurakko vaikutti voivan hyvin, päätin jättää sen vielä talveksi penkkiin ja katsoa miltä tilanne näyttää keväällä.

Raparperi edustaa kukkapenkin hyötykasviosiota. Mikäpä sen ihanampaa kuin heti keväällä leipoa raparperipiirakkaa oman pihan sadosta.

Syyshortensia 'Jane Little Lime'

Kukkapenkin toiseen päähän, hieman varjoon ja happamaan multaan asettui syyshortensia. Tämä lajike on pienikokoinen ja siro, kukat ovat avautuessaan limenvihreitä ja muuttuvat sitten vaalenpunertaviksi. Kukkapenkin värimaailma onkin minulle tärkeä asia, tervetulleita ovat ainoastaan siniset, tummanpunaiset, vaaleanpunaiset ja valkoiset kukat. Ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa näkyy kaksi jaloritarinkannusta, toinen tekee tummansiniset kukat ja toisessa on hauskat moniväriset kukat.

Naapurin puolelta katolta tulee valitettavasti kovemmalla sateella vettä suoraan kukkapenkin vasempaan laitaan. Mietin pitkään, että mikä olisi hyvä ratkaisu tähän kohtaan, kukkiahan siihen ei oikein voi alle laittaa. Lopulta päädyin tekemään "lammikon" tuollaisista koristekivistä. Koristekivien alla on lisää kiviä, että vesi menisi läpi mahdollisimman nopeasti eikä jäisi seisomaan kukkien juuriin.

Kivilammikon lähimaastosta löytyy harjaneilikoita (valkoisia ja tummanpunaisia) ja syysleimu (vaaleanpunainen). Lisäksi penkkiin on istutettu runsaasti erivärisiä ja erikorkuisia liljoja. Liljat on niin helppoja ja kauniita :) Viimeisimpänä lisäyksenä istutin runsaasti kevätkukkien sipuleita, saa nähdä millainen kukkaloisto keväällä on tulossa.

Taloudessa asuvat tiibetinterrierit saivat pihalle ihan ikioman buddha-patsaan

Amerikkalainen omenapiirakka

Syksyn kunniaksi amerikkalaistyylistä omenapiirakkaan kotimaisista omenoista

Tällä viikolla oli aikaa muutaman päivän lomaselle ja päätin suunnata Itä-Suomeen sukuloimaan. Koska naapurilta saatuja omenoita oli vielä jäljellä, otin niitä mukaani piirakkatarpeiksi. Niistä syntyikin maukas amerikkalaistyylinen omenapiirakka yhteistyössä siskon kanssa. Piirakan salaisuus on rapea kuoren ja mehevän täytteen yhdistelmässä, joka kruunataan vaniljajäätelöllä.

Olin viime kesänä tuonut siskolle Amerikan reissulta purkin omenapiirakkamaustetta, joka sisältää kanelia, muskottipähkinää ja maustepippuria. Tämäkin mauste pääsi nyt kokeiluun. Voit halutessasi korvata tämän yhdistelmän toisella teelusikallisella kanelia tai kardemummalla.

Tämä piirakka on tehty irtopohjavuoassa ja jätimme leivinpaperin vuokaan piirakan alle. Piirakan voi yhtä hyvin tehdä piirakkavuokaan, jossa on korkeahkot reunat, tällöin leivinpaperia ei tarvita.

Sokerista, perunajauhoista ja omenoista irtoavasta mehusta syntyy uunissa mehevä kastike

Amerikkalaistyylinen omenapiirakka

Pohja / kansi

150 g voita

1 dl hienoa sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

n. 0,5 dl kylmää vettä

Täytteeseen

n. kilo kotimaisia kirpeitä omenoita

2-3 rkl sitruunamehua

1,5-2 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl amerikkalaista omenapiirakkamaustetta

1 tl kanelia

0,75 dl perunajauhoja

Voiteluun

Kananmuna

Aloita pohja-/kansitaikinasta. Pilko kylmä voi monitoimikoneen kulhoon, lisää jauhot ja sokeri ja anna koneen käydä kunnes taikina muuttuu murumaiseksi. Lisää kylmä vesi pienissä erissä ja sekoita taikinaksi. Laita taikina kelmussa jääkaappiin noin tunniksi.

Kuori omenat, poista niistä siemenkodat ja pilko ne makusi mukaan noin 8-12 lohkoksi.

Laita omenaohkot kulhoon heti käsiteltyäsi ne ja lisää sitruunamehua joukkoon (estää omenoita tummumasta).

Lisää loput aineet ja sekoita hyvin.

Ota taikinasta reilu puolet ja kaulitse se kahden leivinpaperiarkin välissä muutamaa senttiä suuremmaksi ympyräksi kuin vuokasi on. Laita taikina vuoan pohjalle niin, että se nousee hieman laidoille.

Laita omenaseos vuokaan taikinan päälle. Käännä täytteestä yli menevät reunat kevyesti täytteen päälle.

Kaulitse lopputaikina hieman edellistä pienemmäksi ympyräksi, josta tulee piirakan kansi. Voit halutessasi tehdä kanteen pieni reikäkuvioita piparkakku- tms. muotilla.

Nosta  kansi  vuokaan omenoiden päälle ja painele hieman reunoilta kiinni pohjataikinaan.

Voitele kananmunalla.

(Jos et tehnyt kansilevyyn reikiä, niin pistele nyt haarukalla muutama höyryreikä kanteen.)

Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 50-55 minuuttia.

Vaniljajäätelö on omenapiirakan paras kaveri

Keittiössä tuoksuu omenoilta

Olen aina pitänyt syksystä. Tummuvat illat, viilenevä sää, kauniit kuulaat aurinkoiset päivät ja luonto pukeutuu upeisiin väreihin. Mitä muuta sitä voisi kaivata? Lisäksi tulee sellainen olo, että voi ihan luvan kanssa hautautua peiton alle sohvannurkkaan lukemaan hyvää kirjaa :)

Yksi syksyn hyvistä puolista on tietysti satokausi. Kauppojen vihannesosastot pursuvat kauniita tuoreita ihanuuksia. Mitähän siitä kurpitsasta tänä vuonna tekisikään. Mutta ei kurpitsaan vielä, vaan ensin omenat.

Meillähän oli vielä keväällä ihan oma omenapuu pihalla, mutta se kaadettiin kesällä, koska se osoittautui sairaaksi. Onneksi näillä kulmilla kaikkien pihat tuntuvat täyttyvän omenoista ja ihana naapuri viereiseltä kadulta halusi jakaa satoaan meillekin. Niinpä kotiuduin koiralenkiltä mukanani kaksi sangollista omenoita.

Heti ensimmäisenä iltana ryhdyin tekemään omenasosetta ja siihen upposikin helposti yksi sangollinen omppuja. Vanha ystäväni joskus vuosia sitten kehotti laittamaan omenat uuniin ja hauduttamaan niitä siellä pitkään ja tähän neuvoon luotin nytkin. Lopputuloksena upean aromikas sose, joka maistuu jopa minulle vaikka en normaalisti omenahillon ystävä olekaan.

Omenasose uunissa

 2 kg kotimaisia omenoita

1 sitruuna

2 kanelitankoa

500 g hienoa sokeria

500 g fariinisokeria

Pese omenat, poista siemenkota ja pilko pienehköiksi lohkoiksi.

Laita omenat muiden ainesten kanssa uuninkestävään kannelliseen astiaan. Sekoita huolella.

Laita astia kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Anna soseen olla uunissa pari tuntia kunnes omenat ovat kunnolla pehmenneet. (Sekoita välillä.)

 Soseuta omenat sauvasekoittimella (muista ottaa kanelitangot pois sitä ennen).

Laske uunin lämpötilaa ja laita sose takaisin uuniin hautumaan.

Purkita kuuma sose puhtaisiin lasipurkkeihin, kun et jaksa enää odottaa :) 

(Sose on periaatteessa valmista jo siinä vaiheessa, kun soseutat omenat, mutta sen maut syvenevät ja se saa kauniin punertavan värin hautuessaan.)

Tänään päätin sitten tehdä omenapiirakkaa. Ohje oli yksi erikoisimmista, jota olen kokeillut, mutta lopputulos oli maistuva. Ja omenapiirakan kanssa maistuu tietysti aina hyvä vaniljajäätelö.

Omenapiirakka

 4 pientä hapokasta omenaa

200 g huoneenlämpöistä voita

2,5 dl hienoa sokeria

1 dl fariinisokeria

3,5 dl kaurahiutaleita

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kermaa

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

Vatkaa voi ja hieno sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos voi-sokeri-vaahtoon.

Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi.

 Jaa taikina kahteen osaan. Lisää toiseen puoliskoon kerma ja sekoita taikinaksi. Painele taikina 20*30 kokoisen voidellun vuoan pohjalle. (Vaihtoehtoisesti voit laittaa vuokaan leivinpaperin voitelun sijaan.)

Sekoita omenat, fariinisokeri ja mausteet taikinan toiseen puoliskoon. Painele seos vuokaan.

Paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia.

 

Kulutushaaste

Kiitos siskon ja ystäväni Helin, olen viime aikoina pohtinut aika paljon vaatteiden ostamista. Heli on puhunut kierrättämisestä ja siskon matkassa on tullut käytyä kirpputoreilla. Maailma on täynnä vaatteita. Uusia ja ennenkaikkea vanhoja. Yllättävän monet niistä vanhoista ovat täysin uudenveroisia, ihmiset vaan ovat halunneet luopua niistä, syystä tai toisesta.

Päätinkin haastaa itseni vuodeksi uusien vaatteiden ostolakkoon. Tarkoitus on siis, että en ennen syyskuun 2017 alkua osta uusia vaatteita kaupasta. Jos jotain tarvitsen, niin sen on löydyttävä käytettynä kipputoreilta tai second hand -kaupoista. Alusvaatteet, sukat ja kengät jäävät tämän haasteen ulkopuolelle. Tulen raportoimaan täällä blogissa haasteen etenemisestä.

Jo aiemmin kirpputoreilta löytyneitä kaunottaria

Jo aiemmin olin lukenut Marie Kondon kirjaa KonMari, jossa kerrotaan, kuinka päästä eroon ylimääräisen tavaran taakasta. Kirjassa on paljon hieman hassulta tuntuvaakin asiaa, mutta pääsanoma on varsin selkeä: eroon ylimääräisistä tavaroista. Päätin siis aloittaa haasteeni perehtymällä oman vaatehuoneen sisältöön ja laittamalla sieltä kiertoon itselleni tarpeettomat vaatteet.

Vaatehuoneen siivous tulikin kyllä tarpeeseen. Jotenkin en koskaan saanut valmiiksi kesävaatteiden esilleottoa ja talvivaatteiden laittamista syrjään, kaivelin vaan laatikoista tarpeellisia vaatteita ja lopputuloksena oli melkoinen kaaos. Vaatehuoneeseen ei mahtunut sisälle, joka paikka pursui tavaraa ja halutun vaatekappaleen löytäminen oli hankalaa.

Vaatehuone ennen ja jälkeen

 

 

Ensimmäisessä vaiheessa tyhjensin kaikki korit ja kävin vaatteet huolella läpi. Seuraavana päivänä jatkoin hengariosaston kanssa. Lopputuloksena oli, että vaatehuoneesta poistui yksi iso muovikassillinen lumpputavaraa ja kolme isoa muovikassillista käyttökelpoista vaatetta. Jäljelle jääneet vaatteet löysivät paikkansa ja nyt vaatehuoneesta löytyy helposti mitä milloinkin tarvitsen. Lisäksi minä tiedän nyt mitä siellä on :)

Välitila